Tutkijalla on aina paineita seurata uusinta tutkimusta ja lukea yhä uusia kirjoja. Palasin kuitenkin, käytännön syistä, vuosia sitten lukemaani Olavi Rimpiläisen väitöskirjaan Läntisen perinteen mukainen hautauskäytäntö Suomessa ennen isoavihaa (Suomen kirkkohistoriallinen seura 1971, Helsinki).

Kyllä taas loksahtelevat uuden aineiston kysymykset kohdilleen, vaikkei kaikki niin yksinkertaista varmaan olekaan kuin lukemisen flow’ssa tuntuisi olevan. Ehken aiemmin tajunnutkaan suurinta osaa teoksen annista, koska etsin aivan erilaisia asioita.

Ei tutkimus ole moottoritien ohituskaista, se on kaleidoskooppi. Aina löytyy uutta kun vähän ravistaa. Siksi mikään aihe ei tule puhki tutkituksi ja uusia näkökulmia tarvitaan. “Siitähän mulle maksetaan.”