Presidentinvaaleissa kävi selväksi, että yli miljoonalle suomalaiselle presidentin seksuaalinen suuntautuminen on yhdentekevä asia. Saattoipa se joillekin olla suorastaan syy äänestää Pekka Haavistoa. Koska ihmisten välillä on, toisin kuin vaikkapa Risto Uimonen uskoo, muitakin eroja kuin seksuaalinen suuntautuminen, voidaan huoletta olettaa että Sauli Niinistöäkin äänestäneistä osa on tätä mieltä. Samoin äänestämättä jättämiselle saattoi olla monia syitä, kuten se, että kumpikaan ehdokas ei vain tuntunut omalta.

Ennen vaaleja me vihervassarit herkuttelimme enemmän tai vähemmän järkkyneiden ihmisten – tai suoranaisten trollien, eroa on joskus vaikea päätellä – julistuksilla siitä, miten Herran viha kohtaa Suomea, jos maasta tehdään Haavisto valitsemalla “homolandia”. Mutta millä tavalla maa, jossa vaalit menivät näin, ei sellainen ole?

Haavisto-hypessä on unohtunut, millaista Niinistö-hype on ollut vuosikaudet. Se, että ylipäänsä kukaan pystyi haastamaan Niinistön näinkin hyvin on merkittävä asia. Yksikään vasemmistolainen ehdokas ei ollut lähelläkään päästä tähän asemaan, mikä antaa aihetta vasemmistopuolueille miettiä, miten toimia jatkossa. Tarvetta vasemmistolaiselle politiikalle on, mutta äänestäjät eivät miellä asiaa samalla tavoin.

Suomi on suvaitsevainen maa. Onhan täällä otettu omaksi Niinistön miestään kolmekymmentä vuotta nuorempi vaimokin. Tosin Kurre toteaa Niinistön vaalionnittelubiisissä, että “rouva Jenni hauki on”, mitä pidän sopimattomana panetteluna ja toivon, että jatkossa presidenttiin ja hänen puolisoonsa suhtaudutaan asiallisemmin.