Tunnettehan jo natsikortin – sen, joka monesti erilaisissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa ennemmin tai myöhemmin pelataan. (Niitä saa Varustelekasta jos verbaalinen ei enää riitä.)

Kortteja on monia muitakin. Oma suosikkini on hyysäyskortti… Presidentinvaalikeskusteluissa on taas kerran vedetty esiin veteraanikortti. Sotaveteraaneillahan voi perustella kaikenlaista. Pakkasensietoa, maahanmuuttovastaisuutta, antikommunismia (mikäli joku sitä katsoo tarvitsevansa nykymaailmassa) ja nyt viimeksi sitä, ettei voi äänestää Pekka Haavistoa presidentiksi.

Älköön kenkään käsittäkö minua väärin. Ihmisillä voi olla lukemattomia syitä olla äänestämättä Haavistoa, ja jokainen arvioi päätöksensä tässä asiassa itse. Omasta puolestani olisin toivonut selkeämmin Nato-vastaista ehdokasta toiselle kierrokselle ja ylipäänsä ärhäkämpää meininkiä. Mutta näillä mennään.

Sen sijaan se argumentti, että ihminen nimenomaan sotaveteraaniutensa vuoksi ei ymmärrä homoseksuaalisuutta, on outo. Tämäkään ihmiselämän ilmiö ei ole maassamme tuontitavaraa, joka olisi rantautunut tänne joskus Village Peoplen aikoihin.

Vanhemman polven ihmiset ovat eläneet suuren osan elämästään maailmassa, jossa homoseksuaalisuus oli rikos. Olivatko he aikanaan tai nykyään sitä mieltä, että tämä oli oikein, on toinen asia. Monelle aihepiiri on varmasti suhteellisen vieras, mutta tuskin tuntematon.

Toivoisinkin sen verran sotaveteraanien, kuten kaikkien muidenkin ihmisten kunnioittamista, että heidän suuhunsa ei laitettaisi sanoja ja päähänsä ajatuksia. Jokainen puhukoon itse puolestaan tässäkin asiassa.

Nykyään harva enää kehtaa sanoa, että homot ovat sopimatonta seuraa lapsille. Lapsihössötys on muuten melkoista, mutta yleensä tätä päättelyä ei enää tapaa. Sotaveteraanien keksiminen omien näkemystensä viikunanlehdeksi on mautonta, mutta eipä ole ensi kerta, kun heitä hyväksikäytetään aivan muista asioista puhuttaessa.