Uniongelmiin on tarjolla kaikenlaista ratkaisua, rauhoittumisesta ja hiljentymisestä elämäntapojen muutoksen kautta nappipurkkiin saakka. Oletusarvona on, että ne vaivaavat huomattavaa osaa ihmisistä, paitsi teini-ikäisiä arkiaamuisin ja minun vanhempaa poikaani noin yleensä, paitsi häntäkin synttäriä edeltävänä yönä.

Olen kaiketi päässyt tässä suhteessa vähällä. Yhteen aikaan nukahtaminen oli erityisen hankalaa eikä vanha tuttu mielikuvaharjoittelu auttanut. Kokeilin jotain luontaistuotetta, jonka seurauksena koko kroppaa pisteli, oksetti ja olin edelleen hereillä. Sittemmin on menty ihan luomuna vaan.

Hyvän unen vinkit sisältävät jokseenkikn epärealistisia oletuksia siitä, miten ja kenen kanssa ihmiset nukkuvat. Lähtökohtana on yksin nukkuminen – mitä nyt puolison kuorsaus saattaa sijaita samassa huoneessa. Miksi muuten rakkaan ihmisen kuorsaus väistämättä häiritsisi unta? Paitsi kännikuorsaus. Silloin saattaa kyllä valvottaa muutenkin.

Samassa huoneessa nukkujia voi kuitenkin olla muitakin kuin tämä ääniefekti. On kuultu tilanteesta, jossa puolisot jopa koskettavat toisiaan. Ihmeteltyäni erään pariskunnan 120-senttistä vuodetta – isompikin olisi mahtunut ja mahdollisuus hankkia sellainen oli olemassa – toinen heistä vastasi ykskantaan: “Noin se ei pääse mua yöllä karkuun.” Avioliitossa on myös velvollisuuksia ja haliminen on yksi niistä.

Kadehdin joskus niitä vanhempia, jotka tajusivat eristää jo pikkuvauvan omaan huoneeseensa – ja joiden lapset todella pysyvät siellä huoneessaan. Leikki- saati kouluikäisten kanssa samassa sängyssä nukkuminen on välillä melkoista painia. Odotan innolla koulukiusaamista, jota voisi seurata yöelämämme paljastumisesta koulukavereille. Toivo saattaa olla turha, sen verran reippaasti ekaluokkalainen pussaa äitiään koulun pihalla. Sietämättömän suvaitsevaisia nämä nykytenavat.

Samoin lemmikkieläimillä on oma, monesti isäntäväkeen kiintynyt elämänsä. Kissojen yöllinen aktiivisuus kuuluu kai jo lajin määritelmään, mutta on kokemus sekin kun isohko koiraeläin päättää kunnioittaa vuodettasi ruhonsa läsnäololla. Jyrsijät rapistelevat, laulun osalta vaiennettu häkkilintu osaa sekin kohjata niin että se häiritsee nukahtamisen herkässä vaiheessa.

Muun taloyhtiön normaali elämä on myös aina olemassa. Alakerrassa asui vielä jokin aika sitten yötä ajava taksiautoilija, jonka unia koetin sääliä, mutta pikkuautojen rallia lattialla on vaikea estää. Ei hän kyllä koskaan valittanutkaan vaan tervehti iloisesti. Kaikilla ei liene uniongelmia. Ei minullakaan, yleensä. Mutta en ole pahoillanikaan, kun pääsen vaikka työmatkalle levyttämään isoon sänkyyn itsekseni…