Kun urheilulajilla tai lajiryhmällä menee hyvin, johtajat ovat onnistuneet tehtävässään. Kun lajilla tai lajiryhmällä menee huonosti, “täytyy analysoida tätä tulosta huolella” ja/tai “nämähän ovat yksilölajeja”.

Suomalainen johtajahan ei tunnetusti epäonnistu koskaan. Varsinkin erilaisissa ei-suoraan-kaupallisissa organisaatioissa johtajan asema on saatu olemassa kaveri tarpeeksi monen kanssa tarpeeksi pitkään, eikähän kaveria toki jätetä.

Urheilujohtajat eivät koskaan tiedä mitään lajissa tapahtuvasta dopingista eikä heillä ole sanomista mihinkään, mitä lajissa tapahtuu. Siis huonoilla hetkillä. Herää kysymys, miksi heitä on niin monta ja erilaisia ja mitä he kokouksissa ja ilmaisilla aterioilla istumisen lisäksi ylipäänsä tekevät.

Ystäväni on innokas yleisurheiluihminen, ja kun kerroin ekaluokkalaiseni juoksevan ratakierrosta kuin ei mitään muuta haluaisi tehdä, herättihän se toivon kipinän. Mutta kuten ex-appiukkoni numero yksi aikanaan tapasi sanoa, kyllä suomalainen huippuvalmennus senkin varmaan pilaisi.